sopivat ehkä tähän tilanteeseen, ainakin osittain..

Vielä eilen minulla oli yksi unelma.
Se ei ollut unelma vallsta,
se ei ollut unelma onnesta,
se ei ollut unelma rikkauksista.
Se oli unelma rakkaudesta,
meidän sydäntemme halusta,
halusta toisiamme kohtaan,
kiivaasti, mutta lempeästi.
Nyt sinä unelmaa ei enää ole,
sillä sinä et antanut sille mahdollisuutta
ja minä elän vain puolikasta elämään,
eikä mikään, enää koskaan, tunnu miltään.


hmm..


Olisin halunnut, olla sylissäsi, koko elämäni.
Tuntea sinut, koko vartalosi.
Rakastella kanssasi, koko yön.
Elää edes hetken, onnellisena.


Että semmosia löytöjä tällä kertaa.. Huomaa että olen onneton kun päivityksiä blogiin tulee hyvin tiheään tahtiin, mutta pakko purkaa jonnekin etten mene lyömään seuraavaa vastaantulijaa kadulla kun olen kerännyt vihaani liiaksi. En taida ikinä oppia. Miehiin ei voi luottaa. Ainakaan niihin jotka eksyvät minun elämääni.