Tästä se kaikki alkoi, eikä minusta tullut nörttiä.
Se on sitten vuosi vierähtänyt, ja aikamoista myllerrystä ollut. Ylä- ja alamäkiä, etenkin alamäkiä. Ja erilaisia juttuja koitettu, kuten sokkotreffejä ja nettipalstoja, uusia kokemuksia kertyi lukematon määrä. Ja sydän särkyi kerran jos toisenkin, kiitos kusipäiden. Mutta onneksi virheistään oppii ja elämä jatkuu syvästä kuopastakin, kunhan ei lyödä multaa päälle.

Mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta osui se onni eräänä päivänä minuunkin, kiitos siitä ystävälleni joka "järjesti" tämän jutun. Mutta aikamoista totuttelemistakin tämä parisuhteessa eläminen vaatii kun meikäläinen on tottunut tekemään kaiken oman päänsä mukaan silloin kun haluaa, ja nyt pitääkin ottaa toinen huomioon. Onneksi hän on kärsivällinen, ainakin vielä. Tarjolla on yllin kyllin rakkautta ja romantiikkaa ja mahdollisuudet tulevaisuuteenkin ovat melko hyvät.

Pisces taitaa olla rakastumassa. Ja onnea ja rakkautta toivon teidän kaikkien muidenkin lähestyvään syksyyn. Oman kullan kainalossa on kiva viettää syysöitä.

Nyt päättyy Piscesin blogielämä ja paluu todellisuuteen alkaa. Kiitos lukijoille mielenkiinnosta ja kommenteista, saa nähdä mitä seuraavaksi keksin kun runoistahan tämä kaikki lähti liikkeelle. Vielä jos saan aikaiseksi tehtyä tästä kaikesta leikekirjan - vuosi elämästäni, joka johti onneen - ,tuttavat voivat halutessaan lainata kyseistä teosta. Kuka tietää vaikka se innostaisi minua jonakin päivänä kirjoittamaan oikein kirjankin.

Pidemmittä puheitta, rakastakaa ja rakastelkaa toisianne, mikäs sen mukavampaa ;)

Onneksi elämä osaa joskus olla ihanaakin!

Pisces lähtee nyt danssahtelemaan ja sitten kainaloon... =P

Hellät suudelmasi löysivät herkimmät paikat niskastani joita en tiennyt olevan olemassakaan.. Tuntoaistini alkaa vähitellen palailla, kaikin puolin..

Yllättäviä asioita tapahtuu aivan odottamatta ja maailma on taas hetken parempi paikka elää.
Ja Piscesinkin tarina alkaa vähitellen tulla tiensä päähän ja on aika uusien seikkailujen. Mutta ei kuitenkaan ihan vielä, joten kannattaa pysyä vielä langoilla :)

"Elämä oli runoa ja rakkaus oli punaisia kukkia sen säkeiden välissä."
Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta on yksi minuun erikoisella tavalla vetoavampia kirjoja. En osaa kertoa tarkalleen miksi, mutta ehkä se saa uskomaan siihen oikeaan rakkauteen tietyllä tavalla.

Latasin viikonlopun akkuja maaseudun rauhassa. Söin hyvin, nukuin ja siemailin hieman olutta. Nautin hiljaisuudesta ja kesän tuoksuista, ruohojen kosketuksesta varpaissa ja auringon paisteesta niin että poltin kaulani. Ehdin ajatella. Ehkä liikaakin. Ja kaivata. Vielä enemmän.

Juhannus on kohta ovella. Taidan vetäytyä silloin maan alle. Tai oikeamminkin samaiseen maaseudun rauhaan. Lepäämään. Ja rentoutumaan. Vaikka jotain kuitenkin tiedän siitäkin juhannuksesta puuttuvan. Sen jonkun, joka nauttisi kanssani näistä hetkistä ja ehkä jostain muustakin, kartanon länsisiivessä.

niin ei koko kesänä.  Taitaa näyttää aika heikolta jos tuohon sanontaan on uskominen.
Tosin minä olen jo muutaman kesän suosinut sanontaa; jos ei heilaa helluntaina, niin jono juhannuksena. 
Vaikka ei taidan sekään toteutua tänäkään juhannuksena..

Tänään on synkkä ilma ja synkkä mieli. Jos tänä yönä vuodattaisin lopultakin viimeiset kyyneleet sinun vuoksesi. Pitäisi jatkaa eteenpäin, mutta se on niin pirun vaikeaa, vaikka paikkasi viejiäkin muutama saattaisi olla. Mutta tuskinpa nämä jäävät viimeisiksi kyyneleiksi, ja huomiseksi on luvattu rankkasadetta sinne missä minä vietän aikaani. Tai ne pilvet vain seuraavat minun päälläni.

Unille kohta, yksin..