..siis tehdä tässä elämässä. Jos ajattelit jotain muuta niin hyi sinua ;)

Tuli sellanen olo tässä alkuillasta kun lauleskelin singstaria oikein tunteella että hitto jos tekiskin oikein jotain erikoista tässä elämässä. Jos osais tehdä jotain mistä jää muisto jälkipolville, eikä olisi vaan yksi monien joukossa. Mutta miten sitten tekee sen, että erottuu muista ja jää mieleen?

En osaa tehdä lauluja. Runoja olen kirjoittanut, mutta lukeeko niitä kukaan, saati sitten muistaako niistä kukaan mitään edes 50 vuoden päästä? Tieteellistäkään lahjakkuutta ei löydy. Mitähän minun hautakiveeni kirjoitettaisiin (vaikkei täällä Suomessa muuta taida olla kuin päivämääriä ja nimi). Mutta jos kirjoitettaisiin niin mitä siinä lukisi? "Tanssijalkasi saavat vihdoinkin levätä" tai  "Osaat juoda itsesi mukavaksi".  Blääh. Ei semmosta. Ei se ole kivaa.

Viime aikojen suurelle tunnekuohulle (ei ole ollut ulospäin havaittavissa) ei löydy järjellistä selitystä. Ei voi johtua viinasta (paitsi ehkä tänä iltana kun saa vihdoinkin relata ja vetää viihteen puolelle kunnolla, siksi siis ehkä juoni katoaa kesken tämän tarinan). Elämässä ei ole tapahtunut mitään suuria mullistuksia. Mutta silti jotenkin tuntee elävänsä. Tekisi mieli huutaa maailmalle olotilaansa. Jakaa tämä ihmeellisyys ja eläväisyys jonkun kanssa.

Mutta vaikkei sitä tekisikään mitään mieleenjäävää, niin jotain sitä pitäisi tehdä tässä elämässä. Jotain missä tietää ylittäneensä itsensä. Voittaneensa omat pelkonsa (ei käärmeitä ja hämähäkkejä siltikään, kiitos). Nähdä jotain erikoista.

En ikinä ole ollut mikään matkustelijaihminen. Minua eivät suuremmin innosta aurinkorannat sillä en rusketu, vaan palan ja pisamat lisääntyvät. Taide ja muut nähtävyydetkään eivät ole minun juttuni, saati sitten shoppailu. Ja yöelämänkin puolella minulle riittää se mitä Suomessa on tarjolla. Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan kun siellä kuitenkin on tarjolla vain haikaloja. Mutta jos nyt saisin matkustaa jonnekin niin: mäkin tahdon Vegasiin! Se olisi se paikka maailmassa jonka minä tahtoisin nähdä. Mutta se voisi koitua kohtalokseni jos matkakassani olisi avoin ja löytäisin tieni kasinolle. Sen tahtoisin vielä tässä elämässä tehdä, käydä siis Vegasissa.

Nyt tanssimaan.
Mutta huomenna lepään, on krapulapäivä.