Kaipaan sitä virnistystä, sitä hymyä. Sitä salaperäistä katsetta joka kätkee taakseen niin paljon.
Sitä tunnetta kun tietää hänen olevan lähellä vaikka oikeasti hän on kaukana. Liian kaukana. Haluaisi hänet lähelleen koko ajaksi. Öisin pitäisi joku kiinni ja aamuisin saisi nähdä sen hymyn kun herää. Pääsisi sen salaperäisen katseen taakse, hänen maailmaansa, ja saisi tietää millainen hänen maailmansa on, kaikkinen hyvine ja pahoine asioineen. Voisi itkeä ja nauraa hänen kanssaan. Vielä kun toiveet toteutuisivat, edes joskus.

Nyt on taas sellaisia hetkiä elämässä menossa että tekisi mieli pysäyttää aika. Olla vaan ja nauttia. Tuntuu että kaikki menee eteenpäin hirveää vauhtia ja on ohi ennen kuin tajuaa. Eihän siinä mitään että kesä vihdoinkin tulee, mutta muuten elämän hetket vaikuttavat siltä että niillä haluaisi vain leikitellä ja nauttia rauhassa.

Annoin itselleni myös luvan kahden illan juttuihin, koska yhden illan jutuista lupasin uuden vuoden lupauksessani kieltäytyä. (hmm.. vai olenkohan jo rikkonut tämän lupauksen..) Pitäähän sitä elämästä hieman nauttia. Vaikka enemmin kyllä ottaisin sen pidemmän jutun kuin kaksi iltaa tms.

Hauskaa ja munarikasta pääsiäistä ;)  Itse aion tänä pääsiäisenä nauttia ainoastaan suklaasta tehtyjä munia vaikka kindereiden avaaminen onkin viimeaikoina koitunut hieman ongelmalliseksi..