Se luo tunnelmaa. Se saa muistamaan. Se saa unohtamaan. Se
saa itkemään ja nauramaan. Se saa tanssimaan. Se on todella suuri osa sinunkin
elämääsi vaikket sitä ajattelekaan. Se on musiikkia.
Kun katsot elokuvaa et ehkä kiinnitä suurta huomiota elokuvassa olevaan
musiikkiin, mutta se vaikuttaa sinuun alitajuisesti. Jos elokuva on huono,
mutta siinä ollut musiikki on hyvää ja tilanteisiin sopivaa, saatat arvioida
elokuvan hyväksi. Näin käy myös toisinpäin, sillä huono elokuvamusiikki voi
pilata muuten hyvän elokuvan. Samoin on myös televisiosarjoissa ja mainoksissa.
Omassa elämässäsi et kuitenkaan kuule musiikkia tietyissä tilanteissa joissa
elokuvaelämässä olisi musiikki pärähtänyt soimaan. Onneksi on kuitenkin
keksitty kännykän kautta kuunneltavat radiot ja iPodit ynnä muut, niin voit
yhdistää musiikin joka hetkeen elämässäsi. Ja kun kuulet sen ensimmäisen
tahdin, se vaikuttaa veressäsi asti ja saa jalkasi lyömään musiikin tahtiin ja
sinun on aivan pakko päästä tanssimaan.
Kaikilla meillä on lempikappaleemme, jotka muistuttavat meitä jostakin
tärkeästä asiasta elämässämme. Ensisuudelmat, mokat, ilot ja surut saavat
korostusta musiikin myötä ja nämä hetket saattavat palata mieleemme kun
kuulemme näihin hetkiin vaikuttavia kappaleita seuraavan kerran.
Musiikki tuo mieleen tapahtumien lisäksi myös ihmisiä. Oli se sitten
esimerkiksi Hurriganesia, Elvistä, Lauri Tähkää tai Apulantaa niin ainakin
minun naamani vääntyy hymyyn tai silmäkulmat kostuvat kyyneleistä näiden
esiintyjien esittäessä ne tietyt kappaleet. Sitä tavallaan palaa ajassa
taaksepäin, hetkeen jolloin kaikki oli toisin.
Musiikin avulla voit keventää mieltäsi ja purkaa tuntojasi. Itse välillä aivan
innostun laulamaan Singstaria tai soittamaan kitaraa Guitarhero-pelissä,
jolloin saan ilmaista itseäni aivan uudella tavalla. Kunnioitan suuresti niitä
ihmisiä, jotka ovat laittaneet itsensä ja elämänsä täysillä peliin luomalla
loistavia biisejä tähän maailmaan, riippumatta siitä saavatko ne paljon vai
vähän soittoaikaa radiossa, sillä jokainen kappale ansaitsee hetken tässä
maailmassa löytääkseen tien ainakin yhden ihmisen sydämeen. Jos minä olisin
lahjakas, ilmaisisin varmasti itseäni jollakin musiikin muodolla enemmänkin,
kuten laulaisin, soittaisin kitaraa tai rumpuja. Mutta koska lahjakkuutta ei
ole minulle suotu niin naapurit saavat kärsiä Singstar ja Guitarhero
hetkistäni.
Mutta vielä jonakin päivänä haluan opetella soittamaan yhden kokonaisen
kappaleen kitaralla tai rummuilla. Sitä odotellessa lähden kuitenkin
tanssimaan, vihdoinkin, sillä vaikka lihakseni olisivat urheilusta kipeät, saan
tanssimiseen aivan uutta energiaa ja pääsen purkamaan paineita. Musiikillista
viikonloppua teille kaikille!
perjantai, 9. maaliskuu 2007
Kommentit