Se luo tunnelmaa. Se saa muistamaan. Se saa unohtamaan. Se saa itkemään ja nauramaan. Se saa tanssimaan. Se on todella suuri osa sinunkin elämääsi vaikket sitä ajattelekaan. Se on musiikkia.

Kun katsot elokuvaa et ehkä kiinnitä suurta huomiota elokuvassa olevaan musiikkiin, mutta se vaikuttaa sinuun alitajuisesti. Jos elokuva on huono, mutta siinä ollut musiikki on hyvää ja tilanteisiin sopivaa, saatat arvioida elokuvan hyväksi. Näin käy myös toisinpäin, sillä huono elokuvamusiikki voi pilata muuten hyvän elokuvan. Samoin on myös televisiosarjoissa ja mainoksissa.

Omassa elämässäsi et kuitenkaan kuule musiikkia tietyissä tilanteissa joissa elokuvaelämässä olisi musiikki pärähtänyt soimaan. Onneksi on kuitenkin keksitty kännykän kautta kuunneltavat radiot ja iPodit ynnä muut, niin voit yhdistää musiikin joka hetkeen elämässäsi. Ja kun kuulet sen ensimmäisen tahdin, se vaikuttaa veressäsi asti ja saa jalkasi lyömään musiikin tahtiin ja sinun on aivan pakko päästä tanssimaan.

Kaikilla meillä on lempikappaleemme, jotka muistuttavat meitä jostakin tärkeästä asiasta elämässämme. Ensisuudelmat, mokat, ilot ja surut saavat korostusta musiikin myötä ja nämä hetket saattavat palata mieleemme kun kuulemme näihin hetkiin vaikuttavia kappaleita seuraavan kerran.

Musiikki tuo mieleen tapahtumien lisäksi myös ihmisiä. Oli se sitten esimerkiksi Hurriganesia, Elvistä, Lauri Tähkää tai Apulantaa niin ainakin minun naamani vääntyy hymyyn tai silmäkulmat kostuvat kyyneleistä näiden esiintyjien esittäessä ne tietyt kappaleet. Sitä tavallaan palaa ajassa taaksepäin, hetkeen jolloin kaikki oli toisin.

Musiikin avulla voit keventää mieltäsi ja purkaa tuntojasi. Itse välillä aivan innostun laulamaan Singstaria tai soittamaan kitaraa Guitarhero-pelissä, jolloin saan ilmaista itseäni aivan uudella tavalla. Kunnioitan suuresti niitä ihmisiä, jotka ovat laittaneet itsensä ja elämänsä täysillä peliin luomalla loistavia biisejä tähän maailmaan, riippumatta siitä saavatko ne paljon vai vähän soittoaikaa radiossa, sillä jokainen kappale ansaitsee hetken tässä maailmassa löytääkseen tien ainakin yhden ihmisen sydämeen. Jos minä olisin lahjakas, ilmaisisin varmasti itseäni jollakin musiikin muodolla enemmänkin, kuten laulaisin, soittaisin kitaraa tai rumpuja. Mutta koska lahjakkuutta ei ole minulle suotu niin naapurit saavat kärsiä Singstar ja Guitarhero hetkistäni.

Mutta vielä jonakin päivänä haluan opetella soittamaan yhden kokonaisen kappaleen kitaralla tai rummuilla. Sitä odotellessa lähden kuitenkin tanssimaan, vihdoinkin, sillä vaikka lihakseni olisivat urheilusta kipeät, saan tanssimiseen aivan uutta energiaa ja pääsen purkamaan paineita. Musiikillista viikonloppua teille kaikille!