"Anna mulle ne vastaukset
sä tiedät että mä tarviin ne
Kun on niin helvetin vaikee luottaa
pelkkiin totuudenrippeisiin

Anna mulle ne vastaukset
en vaadi mut helpottaishan se
Mikään ei oo niin piinaavan tuskaista
kuin epätietoisuus"

Irinan Vastaukset-biisi kertoo ehkä tällä hetkellä parhaiten sen mitä nyt tunnen.

Tänäkin iltana mietin tulenko aina olemaan se toinen nainen? Se, jonka kanssa voi pitää hetken hauskaa, kunnes taas palaakin exän tai jonkun muun luo kun on saanut asiat sovittua. Ja eniten siinä satuttaa se, että kun asioista ei puhuta eikä tiedä että missä mennään. Olisi helpompi aloittaa paraneminen jos saisi ajoissa tietää tai jos asiasta kerrottaisiin ylipäänsä eikä vaan annettaisi ajan myötä unohtua ja toisen kärsiä ja riutua rakkaudesta.

Kerro. Kerro minulle, saisinko jo olla se ensimmäinen nainen?