Luukut alkavat käydä vähiin ja joulu on kohta jo ovella. Kaikki hiljentyvät perheidensä kesken nauttimaan joulun rauhasta ja toistensa seurasta.

Vanhemmaksi tultuaan ei joulu ole enää niin jännittävää aikaa kuin pienempänä. Lapsena jännitti pukin tuloa ja lahjat olivat tietenkin paras osa joulua. Iän myötä lahjat vähenevät ja joulupukin olemassaolon salaisuus on selvitetty. Kuitenkin voi nauttia hyvästä ruuasta ja joulun tunnelmasta, ja mahdollisesti myös pienempien ilosta heidän kokiessaan joulun ilot.

Joulun tunnelmaa heikentää ehdottomasti lumen puute. On vaikea kuvitella että minä viettäisin joulun ulkomailla aurinkorannalla, sillä jouluun kuuluu ehdottamasti lumi ja joulukuusi. Tänä vuonna lumen osuus tunnelman luojana on melko kortilla. Pipareiden tuoksua ja joulumusiikkia on kuitenkin saatavilla. Mutta se ihmisten hirveä hössötys lahjojen ym. suhteen..

Tänä vuonna jouluiloani varjostaa pelko tärkeiden ihmisten ja eläimen terveydentilasta. Ehkä pelko on turhaa, mutta asiaa ei voi olla ajattelematta ja joulu ei tunnu samalta sillä sen pitäisi olla ilon juhla. Elämän realiteetit iskevät joskus todella kovin vasten kasvoja.

Tämän joulun toiveeni on että läheiseni pysyisivät terveinä ja että saisin edes ensi vuonna kokea joulun tunnelman rakkaan kainalossa takkatulen ääressä sillä tänäkään jouluna sellaisen toiveen toteutuminen on täysin mahdotonta.

Jatketaan luukkujen availua ja odotetaan päivä kerrallaan mitä tämä joulu tuo tullessaan.