Sinulla on mies, joka välittää, rakastaa, haluaa sinun parastasi. Hän huolehtii sinusta. Hän tekisi mitä vain vuoksesi. Hän päästää sinut lähelleen ja jakaa elämänsä kanssasi. Mitä sinä teet?

Sinä karkaat. Sinä lähdet pois. Keksit tekosyyn miksette sovi toisillenne, vaikka sinua pelottaa. Sinä särjet hänen sydämensä. Sinä olet taas yksin.

Olit saanut sen mitä halusit. Ihmisen, joka välittää sinusta. Mutta itse et uskalla rakastaa. Et uskalla päästää toista lähellesi. Et uskalla paljastaa tunteitasi. Teet vain sen, mitä muutkin ovat tehneet sinule. Särjet heidän sydämensä. Murskaat heidän elämänsä. Jätät heidät yksin.

On helppoa unelmoida asioista joita ei voi saada. Helppoa kuvitella, miten ihanaa teillä voisi olla yhdessä. Mutta mitä sitten kun tulee todellisuus. Unelmasi voisi toteutua, mutta sinä et uskalla. Pelkäät että sinua satutetaan. Ja on helpompaa karata ennen kuin käy huonosti. Sillä lopulta aina käy huonosti.

Miten minä näin elän? Onko minua satutettu liian monta kertaa? Miksi en uskalla kertoa tunteistani, enkä uskalla ottaa riskiä, vaikka voisinkin saada unelmani toteutumaan. En uskalla antaa itselleni mahdollisuutta olla onnellinen.

Kun se unelmamies löytyy, hän kuitenkin pettää luottamuksesi, ennemmin tai myöhemmin. Siksi on helpompaa tavoitella mahdottomuuksia, kun tavallaan tietää ettei voi saada jotakin, mutta samalla ei myöskään satuta itseään. Kunhan oppisin luottamaan, uskaltaisin sitoutuakin. Tosin siihen sitoutumiseen tarvitaan se mies, jonka kanssa voisi edes kuvitella elävänsä yhdessä, ja hieman muutakin..