Osa elämisen ilosta tulee siitä, että saa itse keksiä uusia oivalluksia ja toteuttaa päähänpistoja. Välillä käy hyvin, ja välillä huonosti. Mutta mitä sitten kun elämääsi suunnitellaan puolestasi? Sinulta jää itse kokematta se oivalluksen ilo, että näinhän voisikin tehdä, tai tällaista voisi kokeilla. Tai että voisikin tutustua lähemmin johonkin tiettyyn ihmiseen.

Jos muut päättävät mitä teet tai minne menet, elävät he elämääsi puolestasi. Kun he päättävät, kenelle sinä olisit sopiva puoliso, jää sitä miettimään, että millaisena he oikein näkevät sinut. Oletko heidän mielestään niin epätoivoinen ja onneton ettet itse kykene löytämään elämänkumppania itsellesi? Pelkäävätkö he sinun jäävän yksin loppuelämäksesi?

Mutta tietävätkö he oikeasti mitä sinä haluat? Tietävätkö he millainen kumppani sinulle sopisi? Tietävätkö he mitä hän haluaa? Ja ennen kaikkea, tietävätkö he, että sovitteko te oikeasti toisillenne?

Vaikka he tekevät ehdotuksia elämääsi liittyen, olet itse se, joka saa kärsiä kun kaikki ei menekään hyvin. Olet se, joka kärsii ne sydänsurut jotka aiheutuvat siitä, että olet uskonut heidän väittämäänsä teidän yhteensopimisesta. Olet se, joka tekee lopullisen päätöksen, ehdottivatpa he mitä tahansa.

He saattavat kuitenkin olla oikeassa. He näkevät asiat eri tavalla kuin sinä itse. Ja olethan sinä itsekin ajatellut millaista teillä voisi olla yhdessä. Olet nähnyt unia hänestä. Hymyilet, kun kuulet hänen nimensä.

Ehkä pitäisi kuitenkin uskaltaa. Mitä siitä, vaikka he ovatkin päättäneet että te sopisitte yhteen. Mitä siitä, sillä olet itsekin joskus ohimennen ajatellut asiaa. Eikä se mahdoton ajatus olekaan. Mutta sinä itse ne sydänsurut sitten kärsti. Ja sinä olet se, joka jää yksin. Mutta ainahan sitä voi toivoa, että onni lopulta kääntyisi. Ainahan sitä voi ottaa puhelimen käteen ja kokeilla onneaan...