Jos ajattelee aikaa tästä useita vuosia taaksepäin, jopa vuosikymmeniä taaksepäin ja ajattelee mitä rakkaus ja rakastuminen oli silloin verrattuna tähän päivään, niin ei voi muuta kuin huokaista. Joskus asiat paranevat ajan kuluessa, mutta rakkaus on menettämässä merkitystään.

Sota-aikana kaikilla olivat tunteet pinnalla ja päätökset piti tehdä heti ja niiden piti kestää. Nuoruuden rakastetun saattoi menettää sodassa, jonka jälkeen on jopa saatettu elää koko loppuelämä yksin ja uskollisena sille, joka vei rakastettunsa sydämen mukanaan kaatuessaan taistelussa. Avioeroista ei ollut puhettakaan ja avioliitto kesti sekä hyvät että huonot hetket. Eroaminen ja avioliiton ulkopuoliset suhteet katsottiin jopa synniksi.

Tänä päivänä vain harvat parit kestävät toisiaan elämänsä loppuun asti. Naimisiin saatetaan mennä todella nuorena, jolloin todennäköisesti erotaan viimeistään nelikymppisinä. Ne taas, jotka eivät mene nuorena naimisiin, eivät mene useimmiten ollenkaan naimisiin. Naimisiinmenolla on nykypäivänä lähinnä oikeudellisia ja taloudellisia merkityksiä eikä itse rakkautta ajatella samalla tavalla kuin ennen. Tänä päivänä saa kyllä valita itse oman kumppaninsa (toivottavasti, toisin kuin ennen), mutta vastoinkäymisiä ei jakseta selvittää ja usein helpompi vaihtoehto on eroaminen.

Miksi sitten enää kannattaisi uskoa rakkauteen ja onko sitä edes olemassa?
Rakastuminen saa ihmisen näkemään kaiken aivan eri valossa, kaikki on paljon puhtaampaa ja herkempää. Suuret tunteet uskalletaan paljastaa paremmin kuin ennen ja nykyään ajatellaan ehkä enemmän tunteella kuin järjellä. Yhteiskunta on kannustanut ihmisiä etsimään sitä todellista rakkautta, näkemään maailmaa ja kokeilemaan rajojaan, eikä vain tyytymään siihen mitä ensimmäiseksi tarjotaan. Ihmiset hakevat enemmän täydellisyyttä elämäänsä kuin ennen eikä pieniä asioita osata arvostaa, vaikka ne saattaisivat olla arvokkaampia kuin täydellisyys. Tästä johtuen kumppania saatetaan vaihtaa ehkä turhankin herkästi eikä toisen pettäminen ehkä ole tunnu niin kovin pahalta asialta. Oman kumppanin pettäminen kyllä useimmiten viestittää tyytymättömyydestä suhteeseen, eikä sillä ole suoranaista merkitystä vuosikymmenten kulumiseen.

Sota-aikana eläneet ihmiset myös surevat kumppaninsa pois menoa erilailla kuin nykyaikana eläneet. Sota-aikana oli pakko tehdä päätös yhdessä elämisestä nopeammin kuin nykypäivänä, sillä kumppaninsa saattoi milloin tahansa menettää pystymättä siihen vaikuttamaan. Vanhemmat ihmiset jaksavat vuodesta toiseen pysyä kumppaninsa rinnalla ja nukkua pois tietäneensä ollut rakastettu. Rakastetun menettäminen ei kuitenkaan ole milloinkaan helppo asia, tapahtui se sitten vuosikymmeniä sitten, tai nykypäivänä.

Jos minun pitäisi luetella asioita, joita saisin vaihtaa esimerkiksi  50 - 60 vuotta sitten vallineisiin olosuhteisiin, niin ehdoton ykkönen olisi rakkaus. Ei ollut puhettakaan luovuttamisesta ensimmäisen esteen tullessa eteen eikä ihmisistä ajateltu niin että vietänpä nyt aikaa sinun kanssasi kunnes löydän jotain parempaa, jolloin voin käden käänteessä jättää sinut.  Silloin tunteet olivat suuria ja miehet miehiä.