Katsoin tänään kolme elokuvaa peräkkäin ihan vain aikani kuluksi. (Pitäisiköhän keksiä jotain kehittävämpääkin tekemistä?) Leffoja katsoessa kun saa tavallaan unohtaa oman elämänsä ja yrittää samaistua henkilöihin, joita elokuvissa esiintyy. Tai ainakin voi seurata muiden noloja tilanteita elämässä ja hienoja selviytymisiä tukalista tilanteista. Elokuvissa kun käy aina lopulta hyvin. Rakastavaiset saavat toisensa, rikokset ratkaistaan ja pahikset joutuvat vankilaan.

Yksin elokuvia katsoessa ainoa hyvä puoli on se, että saa päättää minkä elokuvan katsoo. Ei tarvitse kinata että katsotaanko kauhuleffa, toimintajännäri, komedia vai romantiikkaa. Yksin en kuitenkaan voisi kuvitella meneväni elokuvateatteriin jotakin leffaa katsomaaan, vaan elokuvia tulee haettua vuokraamosta tai katsottua niitä mitä televisiosta tulee.

Toisen kanssa leffan katsominen on kuitenkin mukavampaa, oli se sitten vain ystävä tai rakastettu. Silloin voi kommentoida toiselle leffan henkilöhahmoja ja nauraa yhdessä kommelluksille. Ja leffahan vaatii aina lisäksi pientä naposteltavaa.

Yksin katsottavaksi valitsen yleensä romanttisia komedioita. Niissä ei sen pahemmin tarvitse rasittaa aivojaan, ja voi haaveilla, että omakin elämä olisi kuin elokuvissa. Ystävien kanssa parasta katsottavaa ovat komediat tai toimintajännärit. Rakastetun kanssa taas mieluiten ehkä katsoisi kauhuleffoja (joita en yksinäni uskalla katsoa ollenkaan) kun silloin voi turvallisesti toisen kainalossa katsoa leffaa eikä tarvitse pelätä kummituksia.

Leffojen katsominen on melko yleistä ajan kulua seurustelun alkuvaiheessa. Siinä oppii samalla tuntemaan toista, kun huomaa nauraako toinen samoille asioille kuin itse. Leffateatterissa käyminen on myös jotenkin romanttista oman kullan kanssa. Elokuvan katsominen kun ei tunnu samalta kotisohvalla.
Siitä onkin jo liikaa aikaa kun olen viimeksi ollut leffassa treffeillä. Siis pointsit seurustelulle.